Tänään, vastatessani sähköpostilla kaverilleni toiselle puolelle Suomea, tulin miettineeksi että tällä hetkellä opiskelu vie suurimman osan ajastani. Tälläkin hetkellä on meneillään koeviikko. Muutamia päiviä sitten kirjoitin ensimmäisen YO:ni. Pitäisikö alkaa stressata jo tulevista?

Päätin yläasteen jälkeen haluta lukioon. Ajankohta taisi olla helmikuu 2009. Vielä puoli vuotta sitten, omissa rippijuhlissani, kerroin sukulaisille etten todellakaan halua mennä lukioon. "Mikset?" udeltiin. "No, ei mun kestä pää siellä", oli vastaukseni: satasivuiset koealueet, vaikeat kokeet, yo-kirjoitukset. Nuo asiat luettelin. Kuitenkin, jostain syystä kuitenkin päätin mennä lukioon, liekö joku suostutellut, en muista. En kuitenkaan ole katunut päätöstäni. 

En ole koskaan ollut mitenkään päätähuimaavien arvosanojen oppilas. Hyvät numeroni olin enimmäkseen hankkinut hyvällä käytöksellä. Ainoa lukuaine mihin oikeasti panostin, oli uskonto (ja tuloksena kymppi todistuksessa). Muita hyviä aineitani, minkä eteen ei tarvinnut tehdä sen kummempaa työtä, oli kuvis ja äidinkieli. Kielissä olen aina ollut mielestäni ihan semihyvä, mutta se ei välttämättä näy koulussa. Yläasteella ruotsini oli aina yhdeksän, lukiossa neljä kurssia on mennyt seiskasta alaspäin. Olenkin enemmän nykyään orientoitunut ajatukseen etten osaa ruotsia kuin kohtalaisesti. Englantia taas osaan ja vieläpä suhteellisen hyvin, silti lukiossa englannin numeroni ovat olleet seiskan ja jopa kutosen tasolla. Puhun netissä englantia ulkomaalaisille kavereilleni, vierailen englanninkielisillä sivuilla, katson silloin tällöin elokuvia englanninkielisin tekstein sekä kuuntelen englanninkielisiä kappaleita. Kaikki taito ei aina näy todistuksessa.

Matikka on mennyt vaihtelevasti. Ikinä se ei ole ollut lempiaineeni, en ole koskaan tykännyt opiskella matikkaa mitenkään erityisesti tai varsinkaan laskea kotitehtäviä. Jotkin asiat osaan, joitakin en. Yleisesti ottaen olen matikassa ehkä seiskan oppilas. Lukiossa lyhyen matikan kurssit yksi ja neljä olivat kahdeksikkoja, joista yllätyin aika lailla. Vastapainoksi voisi todeta geometrian kurssin olleen kuutonen, ja meneillään oleva viimeinen pakollinen kurssi saattaa lähennellä jopa hylättyä.

Huolimatta vaikeista kursseista, kuten biologian kakkonen (solubiologia) tai yhteiskuntaopin kakkonen (talous), en ole vielä kertaakaan joutunut uusintakokeeseen. Periaatteessa harmittaa jos se jää kokematta. Olen harmissani jopa siitä, etten koskaan yläasteella joutunut jälki-istuntoon. Muistaakseni minusta ei ollut edes merkintää välituntivihkossa tai muissa "punaisissa vihkoissa". Olin tehnyt niin hyvän vaikutuksen opettajiin jo yläasteella aloittaessani, etten saanut sitä murrettua, vaikka toisinaan käyttäydyin vähän huonostikin.

Tulevaisuudesta. Olen jo kirjoittanut yhden YO:n, eli terveystiedon. Olen nyt vielä pari kuukautta toisella luokalla. Ensi syksynä, kolmoselle siirryttyäni, aion kirjoittaa ruotsin lyhyenä. Vähän hirvittää mitä siitä tulee, mutta aion ottaa sen ylimääräisenä aineena. Ja jos kavereiden kanssa suunnittelemamme Ruotsinmatka kesällä onnistuu, se toivottavasti auttaa. Kolmosluokan keväällä, siirryttyäni lukulomalle, aion lukea ja koittaa onneani pitkän englannin, äidinkielin ja uskonnon kanssa. Niiden jälkeen toivoakseni pääsen pois lukiosta tarvittavan kurssimäärän ja ylioppilaslakin kanssa. Ja sitten ei muuta kuin miettimään mitä hittoa haluan seuraavaksi tehdä. Opiskellakko itsensä näyttelijäksi? Halutakko hotelli- tai ravintola-alalle? Mitäs jos menisinkin yliopistoon? Tai miltä kuulostaisi merkonomin nimike?