Enpä ole taas aikoihin blogannut tänne mitään uutta. Noh, nyt kun sen teen, olen iloinen että kuulumiset ovat hyviä. On suurin piirtein maaliskuun puoliväli, ja vaikka talvi olikin ihan mukava, on myös hyvä että kevät alkaa jo ilmoitella itsestään. Pihat ja tiet ovat osaksi jo sulaneita - märkiä tietysti, mutta santaa ja asfalttia pitkin voi jo mukavasti kulkea. Viiltävää tuulta lukuun ottamatta ilmatkin ovat olleet suotuisia, plussan puolella tai vain muutama aste pakkasta. Aurinko on paistanut monena päivänä ja lämmittänyt ihanasti. 

Pidin tänään ensimmäistä kertaa moneen kuukauteen ikkunaa auki. Vähän aikaa sitä sai hakata että mokoma avautuisi, mutta lopulta ikkuna pamahti auki ja kärpäsenraadot lentelivät pihalle. Tänä keväänä niitä oli tosin vähemmän kuin ennen. Tänään luovuin myös jouluvaloistani: tulin siihen tulokseen, että ulkona on tarpeeksi valoisaa tarpeeksi pitkään, ja että pärjään illat pöytä- ja yölampun valon voimin. 

Jotain muuta kuin säätä. Koulussa menee hyvin. Tai pitäisi varmaan sanoa, että lukulomalla menee hyvin. Olen silminnähden rentoutunut, kun ei tarvitse konkreettisesti nähdä ikäviä ihmisiä joka päivä koulussa - vaikka seuraankin monen elämää facebookin kautta, se ei ole sama asia kuin jos joutuisin katselemaan tiettyjä naamoja päivät pitkät. Tietysti lomalla oleminen ei ole pelkkää lomailua. Tällä viikolla kirjoitan loput kolme ylioppilaskirjoitustani. Maanantaina kirjoitin äidinkielen esseekokeen, tänään uskonnon YO:n ja perjantaina on vuorossa englannin kirjallinen koe. Sitten se on, toivon mukaan, minun kohdaltani ohitse. Saa luvan olla, sillä olen jo ostanut ylioppilasjuhlaa varten mekon. Äiti tosin tekee siihen vielä lisäyksiä. Hattukin on jo tilauksessa. 

Kaikin puolin elämäni on tällä hetkellä hyvin valoisaa. Tuleva kevät piristää mieltäni, sekä kaikki mitä lähitulevaisuus tuo tullessaan. Olen innoissani jo siitä, että olen menossa hyvän ystäväni kanssa eräällä keikalle nyt lauantaina. Odotan sitä suunnattomasti. Senkin lisäksi, että keikka on erään lempilaulajani, vielä enemmän odotan sitä, että saan olla illan kahden tämän nimenomaisen ystävän kanssa. Viime aikoina - tarkemmin sanottuna viimeisen neljän kuukauden aikana - olen miettinyt ihmissuhteitani puolin ja toisin, ja olen pelännyt menettäväni myös ihmiset, joita en halua menettää. Kuitenkin, olen tullut siihen lopputulokseen, että vaikkei joka viikko juttelisikaan syvällisiä kaikkien ystävien ja kavereiden kanssa, ei se automaattisesti tarkoita sitä, että välit olisivat menneet huonoiksi. Olen huomannut tämän myös sitä kautta, että olen nyt enemmän alkanut viettää aikaa yläasteaikaisten kavereideni kanssa. Olen siitäkin hyvin iloinen että olen löytänyt heidät uudestaan. 

Tosiaan, lauantai kuluu musiikillisissa merkeissä. Ylipäätään ensiviikosta lähtien olen täysin vapaa koulista, ylioppilaskirjoitukseni ovat ohitse, ja ainoa mitä koulun merkeissä vielä teen, on muutama vuosikirjaan kirjoitettava juttu sekä koulun kautta järjestettävä matka Romaniaan. Matkaa kohden minulla on ristiriitaiset fiilikset, ja toivon, että mitä lähemmäkis reissu tulee, sitä innostuneemmaksi muutun. Tällä hetkellä reissu tuntuu vain pakolliselta pahalta. Ensi viikolla menen sukulaisten luokse siivoamaan ja ansaitsemaan hieman rahaa. Perjantaina 23.3. menemme muutaman kaverin kanssa katsomaan kauan odotetun Nälkäpeli- elokuvan ensi-iltaan. Olen ollut harvoin ensi-illoissa, sillä en pidä siitä tungoksesta ja ihmismäärästä, mutta Turkuun mennessä on hyvä, että paikat voi varata etukäteen. Ei tarvitse pelätä, että joku veisi paikkani. Siksi suostun menemään jopa ensi-iltaan. Lisäksi odotan sitä leffaa todella paljon! Aloitin lukemaan ensimmäistä Nälkäpeli-kirjaa vain muutama kuukausi sitten, ja koukutuin siihen täysin. Nyt on meneillään toinen kirja, ja aion lukea mahdollisimman pian kolmannenkin osan. Suosittelen Nälkäpeli-sarjaa kaikille! 

Mitäpä muuta. Ainoat asiat, jotka tällä hetkellä stressaavat, ovat haku kouluihin sekä jo edellä mainittu Romanian matka. Itse asiassa ei matkakaan niin paljoa, mutta olen huomenna menossa ottamaan matkaa varten rokotuksen. Hyi, en pidä neuloista tai rokotuksista ylipäätään. Kaiken lisäksi se pitää ottaa vielä kolme kertaa, ja se ei ainakaan piristä mieltäni.. :D Hakukin tuottaa päänvaivaa. Olen suhteellisen varma, että tiedän minne haen, mutta en kuitenkaan koe olevani tarpeeksi tietoinen kaikista mahdollisuuksista. Viimeistään ylioppilaskirjoitusten jälkeisillä viikolla haku on pakko tehdä, sillä muuten se menee jo liian myöhäiseksi. 

Tulevaa odotellen. <3